Kastroidako uroskoira?

Kastroidako – vai eikö?

Urosten kastraatio on nykypäivänä yleisempää kuin ns. ennen muinoin. Syitä voi arvella : leikatun uroksen kanssa elämän voi ajatella olevan ”helpompaa”, eläinlääkäreillä saattaa olla alempi kynnys operaation suositteluun kuin aiemmin – ns. ongelmien ennakointimielessä, some-yhteisöissä annetaan tällaisia neuvoja jne.

Uroskoiran normaali käytös

Koiraa valitessa on hyvä ottaa huomioon uroksen ja nartun ero. Vaikka rotutyypillisen käytöksen toivotaan molemmilla olevan samankaltainen, sukupuoli vaikuttaa enemmän tai vähemmän, eri yksilöillä myös eriasteisesti. Narttukoiran juoksut voivat muuttaa nartun käytöstä ennen juoksua, sen aikana ja sen jälkeen (”PMS”-käytös, valeraskaus…). Narttu saattaa olla laumanjohtajana ”tiukkapipo” ja narttujen välille voi muodostua isojakin jännitteitä. Tai sitten ei. Uros saattaa olla ”macho” ja hyvin reviiritietoinen, juoksuisten narttujen hajut saattavat viedä sen mielen mennessään, eikä se välttämättä siedä muita uroksia lähelläkään, lainkaan. Tai sitten ei.

Leikkauksen syy?

Nuoren uroksen kouluttaminen voi tuntua haastavalta, sen keskittyessä lähinnä narttuihin ja niitten hajuihin. Se saattaa merkkailla virtsalla reviiriään – myös sisällä. Uroksen omistaja voi ajatella, että kastraatiolla näistä ongelmista päästään ja elämä hymyilee jälleen.

Uros saattaa käyttäytyä aggressiivisesti muita koiria, etenkin uroksia kohtaan – tai jopa omaa perhettään kohtaan. Omistaja voi ajatella, että kastraatiolla saadaan uroksen ”särmää” loivemmaksi ja sen luonne pehmeämmäksi.

Leikkauksen syynä voi toki olla myös piilokives eli kives/kivekset, joka/jotka eivät ole laskeutuneet normaalisti kivespussiin. Kives voi sijaita nivuskanavassa eli tunnettavissa ihon alla nivusessa (rasvan määrästä johtuen helpommin tai vaikeammin) tai sijaita vatsaontelossa. Piilokiveksen poistolle on selvä lääketieteellinen indikaatio : liian lämpimässä olosuhteessa kiveskasvaimen riski on normaalia suurempi. Käytännössä on tullut itsellekin eteen myös akuutteja vatsaontelossa olleen ison kiveskasvaimen aiheuttamia akuutteja kivesten kiertymiä – äärimmäisen kivulias ja pikaista apua vaativa tila. Piilokiveksisyys on perinnöllinen vika, jonka vuoksi kastraatio eli molempien kivesten poisto (vaikka toinen olisikin laskeutunut) on aiheellinen : ominaisuutta ei kannata päästää lisääntymään.

Kastraatiota harkitsevan kannattaa ymmärtää, että kastraatioleikkaus vaikuttaa yleensä hyvin vähän käytöksen epätoivottuihin piirteisiin – jos ollenkaan. Se, mitkä luonteenpiirteet koiralla ovat vahvat tai väärät käytösmallit, jotka koira on oppinut, eivät leikkaamalla muutu. Esim. sisällä merkkailuun kastraatio saattaa auttaa – tai sitten ei.

Iän myötä uroskoirille saattaa tulla ongelmia eturauhasen ja/tai kivesten kanssa – eturauhasen liikakasvua / tulehdusta / kiveskasvaimia. Näissä tapauksissa saattaa kastraatio olla joskus järkevin tai jopa ainut mahdollinen hoitokeino.

Eturauhasen liikakasvua voidaan hoitaa myös tablettina annettavalla lääkityksellä, joka tehokkaasti pienentää eturauhasen (jos syynä ei ole kasvain). Joskus voidaan myös käyttää kemiallista kastraatiota eli hormoni-implanttia, joka on ihon alle asetettava pitkävaikutteinen hormonikapseli (vaikutusaika n. 6 tai 12 kk implantin vahvuudesta riippuen). Kemiallinen kastraatio on joskus myös omistajan valinta, kun hän haluaa olla tekemättä peruuttamatonta leikkausta : ns. kokeilu, mitä kastraatio koiraan vaikuttaisi. Kapselin täyden vaikutuksen saavuttaminen kestää n.6 viikkoa, eli uros on pidettävä erossa juoksunartuista vielä useampi viikko asettamisen jälkeen. Kemiallisesti kastroidun uroksen kivekset pienenevät ja pehmenevät.

Vaikutus kisaamiseen?

Tablettimuotoinen lääkitys aiheuttaa 6 kk:n dopingkaranteenin ja kemiallinen kastraatio 2 vuoden.

Kastroidut urokset saavat osallistua kokeisiin ja kilpailuihin, mikäli niillä on aiemmin todettu normaalit kivekset ja koiralla on Kennelliiton eläinlääkintälomakkeen mukainen eläinlääkärintodistus kivesten poistosta – näyttelyihin ei kastraattia voi viedä.

Vaikutus rodun jalostukseen?

Rodun monimuotoisuuden säilyttämiseksi on siitokseen käytettävien yksilöiden riittävä tarjonta tärkeää. Varsinkin vanhempien, terveiksi osoittautuneiden rodunomaisten urosten käyttäminen jalostukseen olisi rotumme jalostuksen tavoiteohjelman linjan mukaista. Käytännössä kasvattaja usein etsii sopivia uroksia ns. kissojen ja koirien kanssa, koska samojen urosten käyttäminen ei ole rotukerhomme kriteerien mukaista saatikka suotavaa. Jos urokset kastroidaan jo nuorena, jää valinnanvaraa vielä vähemmän.

Leikkauksen vaikutus koiraan?

Kastraatiossa uroksen kivekset poistetaan kokonaan. Testosteronin tuotannon romahtaminen aiheuttaa yleensä koirassa jotain muutoksia : toisissa selvempiä kuin toisissa. Aika lailla sääntö on, että aineenvaihdunta hidastuu ja koira lihoo herkemmin. Jostain syystä myös ruokahalu usealla yksilölle lisääntyy. Yhdessä nämä voivat aikaansaada koiran huomattavan painon nousun, ellei tilanteeseen reagoida. Hyvin usein koiran ruoka-annosta joudutaan pienentämään 20-30% entisestä tai vaihtoehtoisesti siirrytään kevyempään ruokavalioon (esim. ns. neutered-muonat). Testosteronin väheneminen aiheuttaa usein myös lihasmassan vähenemisen, uros ei ole jatkossa enää niin ”atleettinen”. Monella yksilöllä karvanlaatu muuttuu eli esim. aiemmin nypittävissä oleva karva ei enää irtoakaan kuten ennen, ja ajelu on eläinsuojelullisesti parempi vaihtoehto. Tässä on tosin kovin paljon rotu- ja yksilökohtaisia eroja. Oman snautseriurokseni kastraation (7-vuotiaana) olisin ehkä jättänyt tekemättä, jos olisin etukäteen tiennyt, että se menettää myös loistavan säänkestävän turkkinsa. Toisaalta aina ei ole vaihtoehtoja terveydellisistä syistä – asia on vaan hyvä etukäteen tiedostaa.

Kastraatille ei tule prostata- eli eturauhasongelmia, eikä tietenkään kiveskasvaimia. Myös anaaliadenomien eli peräaukon seudun hyvänlaatuisten – mutta muuten usein kenkkujen- kasvaimien hoidossa hormonihoito/kastraatio on yleensä osa hoitoa. ”Seksihullun” koiran vietti saattaa asettua – tosin kastraattikin voi innostua juoksunartuista, astua sen ihan normaalin kaavan mukaan.

Suomessa harvoin leikataan kovin nuoria koiria, mutta muualla maailmassahan (esim. jenkkilässä) niin nartut kuin urokset leikataan jo pentuina, ellei niistä ole tarkoitus kasvattaa siitoskoiria – todennäköisesti tekemään niistä helpompia kotikoiria ? Silloin niistä voi jäädä henkisesti pentumaisempia ja joissain tutkimuksissa on todettu suurempi mm. kasvain- ja luusto-ongelmien riski. Suomessa ei todennäköisesti pentuja kovin herkästi operoida, vaan kulttuurissamme yleensä annetaan koiran aikuistua ja kehittää itselleen oma identiteettinsä.

Koira on koira

Jos haluaa koiran, pitää ymmärtää, että koira on mikä on, eli koira -ei söpö koriste tai egon jatko, ei tunteeton 3D-tuloste tai kuvastosta tilattava kiva harrasteväline. Kaiken lisäksi se on eläin, joka toteuttaa myös oman sukupuolensa mukaista käyttäytymistä.

Niin kastraatio kuin sterilisaatiokin ovat toimenpiteitä, joille on olemassa lääketieteelliset perusteet. Tehtynä lemmikin hyvinvoinnin näkökulmasta ne ovat eettisestikin oikein. Onko esim. uroksen kastraatio tarpeen vai turhaa on siis tapauskohtaista -pääasia, ettei tehdä mitään väärin perustein.