Koiran käsittely eläinlääkärillä / hoitotoimissa
Eräänä päivänä klinikallamme virisi keskustelua siitä, miten voisimme fiksusti puuttua asiaan silloin, kun havaitsemme koiran omistajan käsittelevän koiraansa asiattomasti. Näitä kuulemma joskus respasta joudutaan todistamaan. Aika herkkä tilanne, etenkin jos vaikka odotushuoneessa on muitakin ihmisiä – ja kun kuitenkaan ei ole tarkoitus myöskään rikkoa suhdetta asiakkaaseen. Se, ettei asiaan reagoi, on toisaalta myös eettisesti arveluttavaa? Eläinlääkärin ja eläinhoitajan tulee aina olla eläimen etujen valvoja.
Eläinlääkärikäynti on itsessään monelle koiralle pelottava tilanne, eikä asiaa helpota, jos omistajankin mielentila on stressaantunut ja lemmikistään huolestunut. Kaikki koirat eivät myöskään ole sosiaalisissa tilanteissa helposti hallittavia – rodunomaisista tai yksilöön liittyvistä syistä. Sen tunnustamista ei todellakaan kannata hävetä ; eläinklinikalla arvostetaan rehellisyyttä ja yritetään yhdessä ratkaista tilanne, jos vaikka koira ei yksinkertaisesti siedä muita koiria lähelläkään, haukkuu kaikelle, pelkkää erilaisia pintoja (lattiaa) tms.
Jos odotustilassa on vaikeaa, odottaminen autossa on varmasti aivan ok. Sinulle voidaan soittaa / vinkata ovelta kun ”reitti on selvä”.
Kannattaa huomioida myös, että odotustilassa voi sattua yllättäviä tilanteita ; joltain saattaa livetä lemmikin hihna käsistä ja edessä on odottamaton kontakti. Eläinlääkärin huoneesta voikin yhtäkkiä pelmahtaa ulos 60-kiloinen aggressiivinen rottweiler, joka inhoaa juuri sinun mustaa koiraasi -toisin sanoen missään pitkässä flexissä ei kannata koiran antaa hulmuilla pitkin ja poikin – myös kissan omistajat arvostanevat koirien hallinnassa pitoa (elleivät ole omassa odotushuoneessaan, mikä suotavaa olisi).
Koiran kuristaminen, poskista puristaminen tai muu fyysinen kipua aiheuttava pakottava hallinta missään odotus- tai hoitotoimenpiteissä ei ole oikein tai järkevää. Sanoisin, että ei missään muussakaan tilanteessa – eikä varmasti edistä koiran ja kiinnipitäjän keskinäistä suhdetta tai koiran luottamusta reiluun meininkiin.
Hoito- ja tutkimustilanteissa voidaan käyttää kuonokoppaa ja sen käyttö on vain järkevää. Työnantajan velvollisuus on huolehtia työn turvallisuudesta ja kuonokopan käytölle saattaa olla jopa määräyksiä. Koppaan etukäteen totuttaminen ei siis olisi hassumpi idea? (Netistäkin löytyy videoita, miten siihen voi koiran opettaa).
Eläinlääkärissä saatetaan joutua aiheuttamaan koiralle kipua, kivun lähteen paikallistamiseksi tai esim. pistosten annossa. TOSIN usein pistokset, verinäytteen otot yms. sujuvat ok, kun annetaan koiralle aikaa, rauhoitellaan, kehutaan ja selitetään sille, mitä ollaan tekemässä. Usein eläinlääkärit ja -hoitajat voivat esim. omien koiriensa kohdalla ottaa vaikkapa verinäytteet yksin ilman kiinnipitäjää. Kun perusluottamus koiraan on kunnossa, tilanne sujuu yleensä hyvin kommunikoimalla koiran kanssa rauhallisesti ja määrätietoisesti.
Arkojen ja ujojen koirien kohdalla kaikki hyötyvät siitä, että koiraa ei saman tien eläinlääkärin huoneessa nosteta pöydälle ja aleta ”hoitaa” vaan annetaan sen rauhassa tutustua paikkaan, käydä ehkä itse nuuskaisemassa eläinlääkäriä ja rentoutua. Todella superpelokkaan tai yltiöaggressiivisen potilaan kanssa on luonnollisesti järkevintä tehdä toimenpiteet suosiolla rauhoituksessa – huonot kokemukset vaan pahentavat tilannetta kerta kerralta.
Jos koira jännittää eläinlääkärikäyntejä, voi olla myös mahdollista totuttaa ja opettaa sitä siihen. Jos kysyt klinikalta, saatko silloin tällöin käydä odotustilassa, vaikkapa punnita koiran ja pyytää vaikkapa asiakaspalvelijaa tuomaan lemmikille namin / rapsuttelemaan, siksi että haluaisit sen jatkossa käyttäytyvän siellä rennommin, asia varmaankin järjestyy. Joillakin koirakerhoilla on myös ollut pennuille kursseja, joissa yhtenä osana on ollut tutustuminen eläinlääkäriin -ei hassumpi ajatus.
Trimmattava koira on pöydälle nostoon todennäköisesti tottunut, mikä on klinikalla helpottava asia. Ei tarvitse odottaa kymmentä minuuttia, kun omistaja maanittelee pöydälle Patea, joka saman tien hyppää taas alas ja ajojahti alkaa uudelleen.
Jos koira on rauhoitettu/nukutettu, kannattaa sen jälkeen muistaa, että se ei ole oma itsensä ehkä puoleen vuorokauteen. Huumaavat aineet voivat sumentaa koiran aisteja niin että se helpommin säikähtää ja voi reagoida arvaamattomasti – tai se voi ”nähdä pikku-ukkoja”, voida huonosti yms. minkä vuoksi sillä on vähän erikoiset fiilikset. Ei siis kannata vaikkapa työntää naamaansa sen kuonoon ja pussailla lohdutukseksi. Kantaessa kannattaa varautua siihen, ettei koiran hampaat olisi ihan kasvojen/kaulan tienoilla.
Koiraa kunniottava käsittely on kaikkien etu 😊 !